5.9.2014

Vilja


Mustat kirkuvat sirpit
viiltävät haavoja pilviin.

”Elokuu, hidasta vauhtia
pelloilla niitetään jo viljaa.”

Hänen puheessaan maistuu
ohran lämmin mallas.

Hän puhuu kuin ohitseni
ehkä jälkeeni tuleville.

Sanat jäävät kiertämään.
Taivaalla kieppuvat sirpit.

2 kommenttia:

  1. Pidin runon tunnelmasta ja erityisesti sen avauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistutit minua siitä, mikä on tärkeää: avaus, tunnelma, lopetus. Kiitos siitä!

      Poista