30.9.2017

Kehno kesä


Yöllinen nauruni kiitää avaruudessa
ja tokamak-reaktoreita aletaan käynnistää.
Yritämme säätää taajuudeksi yksi yhteen
mutta sinä vetäydyt kellariin maan alle
ja minä jään kiertämään näitä rantoja,
onhan ihmisen hyvä olla yksin, eikö niin.



Ja nyt koillinen lennättää arktiset hanhet
tänne, missä ne elävät vain hetken taivaalla.
Apua, sinä et tänäkään vuonna näe niitä
enkä minä osaa kertoa valkeasta välkkeestä
kun tummat pilvet vyöryvät merellä.
Ehkä kaikki ei ole nyt vain kohdallaan,
ehkä sää on rikki, olihan kesäkin kovin kehno.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti