6.12.2017

Lampi ja lähde

Minulla on oma lampi
juoksutan sinne ojista vettä.
Karkotan kauriit ja muut janoiset:
Etsikää oma lampi, perkule!
Nyrkkini nousee, suuni sylkee sappea:
Täältä ei heru pisaran pisaraa!
Pystytän ympärille aidan
peitän pohjan muovilla
pumppaan suovedet sekaan.

Yöllä istun vartiossa
vesivarkaat, ne penteleet!
Nukahdan ja näen unen.

Metsässä pulppuaa lähde
kerää luokseen kaikenkarvaisia kulkijoita
kettu lipittää, mustarastas kylpee
satunnainen samoilija sammuttaa janonsa.
Lähde syöttää kirkasta puroa, ehtymättä
puro lirisee polveillen alas laaksoon
ympärillä kaartuvat suuret saniaiset.
Unessa istun lähteen keskellä
unessa olen tuo lähde:
maljani vuotaa yli, aina, aina, aina!

Aamulla havahdun: Mahdotonta!
Ei vesi liiku ilman imua!
Ei mikään voi olla ehtymätön!
Karkotan unen, terästäydyn
istun taas uhmaavan ryhdikkäänä:
Pah, hyvä jos itselle riittää!

Kumarrun juomaan lammesta
sammal tarttuu suupieleen:
Kylläpä vesi on tänään sameaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti