9.12.2017

Vaskooli

Kun sinä synnyt
vaskoolisi on tyhjä.
Joka päivä siihen lisätään
hiekkaa, soraa, kiviä.

Kun se on täyttynyt
sinä ihastut veteen
ja alkaa heiluva huuhtelu
ees taas ees taas.

Vaskoolisi tyhjenee mudasta
aina pohjaan saakka, jää
vain muutama kultainen hippu.
Ja katso, pilvet ryömivät jo esiin.

Kun myrsky lopulta puhkeaa
ja taivas ja maa kohtaavat
ei jäljelle jää enää mitään.
Vain yön syli, syvä hiljaisuus.
Vaskoolisi hautautuu maahan.

Hiekalla harhailee kulkijoita.
Yksi on valpas ja hereillä
kumartuu ja poimii soran seasta
säihkyviä kultaisia hippuja.



2 kommenttia:

  1. Hei! Runosi on kaunis ja kuvasto toimii hyvin, suorastaan vie mukanaan. Jäin kuitenkin miettimään ajatusta tyhjästä vaskoolista. Ajattelisin, että moni vanhempi näkee vastasyntyneessä kultahippuja, ellei jopa kultakimpaletta. Toisaalta kyllä lapsi on siloinen ja paljas niin kuin tyhjä, puhdas vaskooli. Jännä juttu, omakin ajattelu muuttuu jo pelkästään kommenttia kirjoittaessa. Ehkä se onkin vaskoolin käyttötarkoitus, vaskoolin olemassaolo herättää ajatuksen kullan löytämisestä. Jännä runo, aion lukea tämän toistekin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi Joan Owl! En ota kantaa, tyhjä vai kultahippuja. Tällainen runo vain nousi ja kirjoitin sen näkyville.

      Poista