Seuratkaa sokeaa

Eloyön taivaalla

kehrääjä löytää reitin.

Pehmeät jalkapohjani

vievät hameesi helmaan.

Seuratkaa sokeaa!

Vatsassani lepattaa

kun seuraan kaikuja.

Nyt, nyt, juuri näin!

Kohti vielä tuntematonta

ja maanantai murtuu pyhäksi.

Arkun kansi avautuu

silmättömän sielun koodilla.

Ei enää näkijöitä

eihän minulla ole, ei ole

varaa olla kokematon

kun kohtaan kohtaloni.

Intohimo

että saisin sen kohdistumaan ihmisiin

minun sanoihin ja sanojen väleihin

meidän väliseen energiakenttään

sinun ja minun syliseen tilaan

niin kuin annan tulta ajatuksille

kohoavaa lämpöä taivaan pilville

jopa vulkaanista voimaa puuhastelulle

ja äänetöntä läsnäoloa luonnon ihmeille

että saisin tuon saman voiman,

intohimon kanavoitua kieleeni

liikuttamaan näiltä jalkoja

elävöittämään nämä kädet