Mankeli

päivät kuin ilmaa

illat tanssin pyörteessä

painia yön läpi

mudasta tunkee matoja

aamulla valkeus tulee

kuin rypistynyt lakana

menen mankelin läpi

Kalojen valtakunta

Pöydän alla lätäkkö ja kaksi jalkaa

kohtaavat, minun ja sinun, vieraan

annan omani olla, kastua, vettyä.

Sanasi helisevät ja savuinen ilma tanssii

pakastan soinnut saranoidun sydämeni häkkiin

kumisevien kellojen soitoksi pimeisiin iltoihin.

Uin yli pöydän, noihin tummiin silmiin

Tervetuloa kalojen valtakuntaan!

ja kun lipaiset huuliasi ohimennen

voin jo aavistaa mustan meren maun.