Sinä sinä sinä keinut ees taas ees taas
meri syvä meri kimmeltää takanasi
sinä kuiskaat aallot ihollesi leikkimään
hulmuavana hulmuten olet tuulen oma.
Minä tahdon sinut tähän kalliolle
kellistää
sulautua sinun kauneutesi sisään kokonaan.
https://pixabay.com/fi/yksin-nainen-beach-yksinäinen-meri-1501946/ |
Syksy syksy
miksi tulit kuin varas
meidän
huoneeseen veit pois
kuvat
seiniltä askelet lattialta
pysäytit
sänkymme natinan.
Haalea
aurinko jäätyi horisonttiin
ja
sinusta jäi vain hiuksia huoneeseen.
Sinä nainen sinä paljastat kasvosi puoleeni
enkö huomannut hetken ryppyä otsallasi
enkö ihmetellyt huulesi outoa kaarta.
Ei, tämän kaiken peitän hullun suudelmin
vaikka yhä enemmän näen lepakoita veden
yllä.
Lokakuu,
annat minulle vain riisutut puut
ruskeiden
lintujen kähisevät äänet
taivaan
satunnaisen sinisen autiuden.
Sinä
elävä sinä et kuulunutkaan minulle
ihosi
värinä haihtui tuulen pyörteiksi
sielusi
heitettiin nälkäisten ruuaksi
ja kauneutesi
kuului virrata maan ojiin.
Upeasti kirjoitettu, monitahoinen runo. Huikealla tavalla tuot lokakuun ja syksyn kautta myös parisuhteen syksyn.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi Stu!
Poista