28.9.2014

Tie

Aamulla astun tyhjälle tielle
unohduksen pitkä yö on ohi.
Jätän taakseni haalenneen talon
ja antaudun kirkastuvan taivaan alle.

Hiekka narskuu kenkien pohjissa
hei, minä kuulen kulkuni rytmin.
Kirpeä ilma höyryää suusta ulos
hei, minun palkeeni alkavat soida.

En jyskytä pitkin rautaista tietä
jalkani eivät tanssi asfaltilla.
Tämä tie polveilee kylien kautta
seurailee metsien ja peltojen laitoja.

Tämä tie ei viillä maisemaa halki
sen mutkat synnyttävät maiseman.
Tämä tie on kotilon kuoren spiraali
joka laulaa meren muinaisesta kohinasta

ja silkasta matkan teon ilosta.


Ja ilosta syntyy ihmeitä keskelle päivää
tänään seuraan seitsemää rohkeaa kulkijaa.

Tämä matka on minun oma tieni.
Se on paalutettu totuuden merkeillä
jotka avautuvat joka päivä uudelleen.
Tätä matkaa teen, jotta eläisin nyt ja aina.

.

22.9.2014

Laiva



Astun puiselle kannelle ja sinä levität purjeesi
viet minut tanssimaan keskelle hylkeiden laulua
vaikka olen pelkkä kuivan maan kiertäjä.
Näytät kirjokertun, karikukon ja kultarinnan
opetat verikurjenpolven ja käärmeenpistoyrtin.

Föglön kaljaasireitillä kivi kolhaisee pohjaasi
lepuutat haavasi umpeen Mörskärin rannalla.
Kuinka ne kovat kiviset paadet kumisevatkaan
kuinka me noviisit antaudumme meren kutsulle
ja sulaudumme paahteisen päivän näkyihin.


Källskärillä osoitat kuinka karuus kohtaa jumaluuden.
Hermes sinkauttaa viestinsä maailmasta manalaan
suojelee runoilijat, paimenet ja varkaat töissään.
Alaston patsas, miksi piilottelet puutarhassa
kun saaren kivikot ja kalliot kylpevät auringossa?

Kannellasi opettelen apinannyrkkiä ja paalusolmua.
Laivakokki, tuo lisää saariston leipää ja hylkeenlihaa!
Yöllä vedän peitoksi tuikkivan tähtitaivaan.
Aamulla meren sumu kietoo seittinsä minuun
ja kylmät kampelat sätkivät alhaalla verkossa.


Tuuli viriää ja pullistaa valkoiset purjeet.
Keulassa nousen ja lasken kulkusi tahtiin
ja kun näemme kalkkaita kymmenin tuhansin
kiipeän mastoosi ja näen horisontin pyöreyden.
Kuinka kaunis on vesilintujen keinuva kudelma.

Laiva, sinä annat minun sulautua elämäsi rytmiin
kokea natinaa, suhinaa, puun kosketuksen veteen.
Laiva, niin kuin meri heiluttaa sinua näillä selillä
mastosi heiluttaa minua tässä kiitävässä hetkessä
ja tuuli puhaltaa meihin kiimaisen vauhdin ja hengen.


13.9.2014

Pyöreä

Istun sisällä kuutiossa iikahdeksan.
Kehoni taittuu tuolin suoriin kulmiin.
Kodissani kaikki on kovin kulmikasta.

Kirjoitan tikkukirjaimia aaneloselle.
Käteni liike nykii ja pysähtelee.
Ajattelen vinoon suoraa viivaa.


Ilta valuu peitoksi kaupungin ylle
ja seison mäellä pitkänä kuin varjo.
Horisontista nousee taivaalle valoa.

Kultainen kuu, tahdon ottaa sinut syliini.
Kuu, kosketa minua pyöreydelläsi
ja anna loisteesi löytää sydämeni kammiot.

5.9.2014

Vilja


Mustat kirkuvat sirpit
viiltävät haavoja pilviin.

”Elokuu, hidasta vauhtia
pelloilla niitetään jo viljaa.”

Hänen puheessaan maistuu
ohran lämmin mallas.

Hän puhuu kuin ohitseni
ehkä jälkeeni tuleville.

Sanat jäävät kiertämään.
Taivaalla kieppuvat sirpit.