Oon
viikonloppu-Janne minä vainen.
Ma
ootan sua, kokonainen, mut aikuinen nainen.
Äs Oo
Äs!!! Äs Oo Äs!!! ÄSS OOO ÄSS!!!
Oi, sa
oothan kohta mun vierelläin täss.
Ma
avajan jo valmihiksi sulle veräjän.
Sua
ruudun takaa vartoon ja himosta jo väräjän.
Ja sit
sä tuut ja siin sä oot ja kohta meet.
Mut et
viel, onhan nytten lauantaiehtoo, JEE-JEE-JEET!!!
Laitan
radion soimaan ja kuiskin kuumin huulin sulle:
”Tahdon
olla sulle hellä, tahdotko sakin mulle?”
Mut sä
sanot, et sust on tullu urheilununna.
Luostariin
liityit ja Turun Toverit on elämääs tullunna.
Lämmitän
kiukaan, mut en saa enää selkääs pestä.
Keitän
meille kahvit, mut kuumat suudelmani estät.
Yöl
kun kuu on täys ma viel kerran yritän syliis kampee.
Mut et
enää huoli mua vierees, sun omaa Jannee.
Ja kun
sä lähdet, musta tulee munkki ilman rinkilää sokerista.
Kun
sulle vilkutan, olen enää sukkula ilman Veenusta.
