Marraskuu
herättää minut eloon.
Hiljaisuudessa
tiaiset soivat kuin tiu’ut
närhi
rääkäisee, ruma ääni, selviytyjä
tuo
kirjava-asuinen metsän taikuri, loihtinut
pihlajat
punaisiksi, nostanut madot maasta.
Marraskuu
herättää minut henkiin.
Rauhaa
ennen talven kylmää kuristusta
raja
elämän ja kuoleman välillä ohenee.
Pelkisty,
niin voit nähdä harson taa
ja
kuulla kuoleman kuiskaavan ikuista lepoa.
Ja
tällä puolella elämä lupailee valoa
joka
synnytetään talvisilla hangilla
niin
kuin syntyy valkea jäniksenpoika, valoa
joka
lennättää linnut vaalenevalle taivaalle
Marraskuu
herättää minut kohti valoa.
Eipä olisi uskonut, että marraskuusta saa näin herkän kauniin tekstin. Vahva, syvällinen runo!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi!
Poista