Kuuntele
kiven puhetta
taikka
ikimännyn korkeaa laulua.
Aika
on uurtanut kallion
rypistäköön
kokemus myös sinun kasvosi
niin
ettet rupisesta kivestä enää erotu.
Mitä
kaikkea tämä puu onkaan nähnyt
heitä
siis murheet jo tuuleen
äläkä
kasvata harteillasi huolenpesiä.
Sillä
niin elämä luotujaan rakastaa
että antaa
meidän erillisyyden rajoja ylittää
muodosta
muotoon on lyhyt matka
ihmisestä
ihmiseen vain kuiskaus
taikka
suudelma
toisiinsa
sulautuvien sinetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti