on
kuin olisi jo ilta
talletan
viimeisen valon sisääni
oivalluksia
syttyy kuin tähtiä
ja
kasvoni ovat kuunkaltaiset
on
kuin olisi jo yö
pimeys
matkaa lävitseni
olen yön
mykkä kehrääjä
ja täytyn kultaisella laululla
on
kuin olisi jo aamu
tule
ja käperry syliini
kannan
sinut paljain käsin
ja pudotan rujolle rajalle
ei paluuta,
ei tuttua
tietä
entiseen eiliseen
vain
kirkas, kirkas aamu
kuin
kohoaisi jo uusi huomen
Viimeinen säkeistö erityisesti puhuttelee: se tuo mieleen uuden vaiheen jonkin raskaan ajan jälkeen.
VastaaPoista