Kevät alkaa syksyllä

Luonto kuolee hiljaa

oksilta valuu verta ja kultaa

Maassa sade liuottaa veren

etanat ja sienet nuolevat kullan

Elämä varastoi itsensä multaan

Seison nuuhkimassa tätä muutosta

potkimassa kahisevia lehtiä

Tulee tarve pysähtyä, en ehdi:

kesän lämpö virtaa suonissa

päästä kuplii keltaisia ajatuksia

Tuuli piiskaa puita kunnes

nekin ovat pelkkiä piiskoja

Aurinko ei jaksa paistaa

vaan häviää horisontin taa

pilveen, vain kuura valkaisee maan

Elän eri tahdissa puiden kanssa

olen jäärä joka ei irrota otettaan

se puuhun rusehtuva tammenlehti

Olisiko aika antautua tuulelle

maata martaana maata vasten

Aika on kasvaa ja aika kukoistaa

aika on pelkistyä ja aika levätä

Olen unohtanut suuren kiertokulun

halunnut kaiken, saanut tasapaksuuden

Riisu turha, elämäsi kevään voi aloittaa nyt