Kun seisot valoa
vasten
hameesi harso
paljastaa kaiken
lanteesi kaaret ja rintojen
muodot
Kun tulen varjoksi
viereen
ovat aikeeni
läpinäkyvät
lävitse käyvät,
haittaako se?
Katseesi väreilee,
nuo janoiset lähteet
nyt tahdon sukeltaa
niihin, sekoittaa
harsot ja varjot
keväisessä lehdossa
valkovuokkojen
valossa
käen kukkuessa
kerran, kaksi
kolme
kertaa
Läpinäkyvää niin runo kuin mekko
VastaaPoistaVastasi siis otsikkoa ;o)
PoistaRohkea ja suora runo. Pidin!
VastaaPoistaKiitos suorasta kiitoksesta!
PoistaRehellisyydessään konstailematta kaunis rakkausruno. Tykkäsin minäkin !
VastaaPoistaKiitos Unelmikko!
PoistaVoimakas kuva ja runo.
VastaaPoistaLäpinäkyvyyttä kerrakseen. Runon muodossakin se näkyy
VastaaPoistaPidän erityisen paljon tuosta runon loppupuolesta, joka kauniilla tavalla puhuu ihmisen kaipauksesta ja halusta. Pidän myös runon muotoilusta.
VastaaPoistaKiitokset kommenteistanne!
VastaaPoista