25.10.2014

Läpinäkyvä



Kun seisot valoa vasten
hameesi harso paljastaa kaiken
lanteesi kaaret ja rintojen muodot

Kun tulen varjoksi viereen
ovat aikeeni läpinäkyvät
lävitse käyvät, haittaako se?

Katseesi väreilee, nuo janoiset lähteet
nyt tahdon sukeltaa niihin, sekoittaa
harsot ja varjot keväisessä lehdossa
valkovuokkojen valossa
käen kukkuessa
kerran, kaksi
kolme
kertaa


10 kommenttia:

  1. Läpinäkyvää niin runo kuin mekko

    VastaaPoista
  2. Rehellisyydessään konstailematta kaunis rakkausruno. Tykkäsin minäkin !

    VastaaPoista
  3. Läpinäkyvyyttä kerrakseen. Runon muodossakin se näkyy

    VastaaPoista
  4. Pidän erityisen paljon tuosta runon loppupuolesta, joka kauniilla tavalla puhuu ihmisen kaipauksesta ja halusta. Pidän myös runon muotoilusta.

    VastaaPoista