Kehno kesä

Yöllinen nauruni kiitää avaruudessa

ja tokamak-reaktoreita aletaan käynnistää.

Yritämme säätää taajuudeksi yksi yhteen

mutta sinä vetäydyt kellariin maan alle

ja minä jään kiertämään näitä rantoja,

onhan ihmisen hyvä olla yksin, eikö niin.

Ja nyt koillinen lennättää arktiset hanhet

tänne, missä ne elävät vain hetken taivaalla.

Apua, sinä et tänäkään vuonna näe niitä

enkä minä osaa kertoa valkeasta välkkeestä

kun tummat pilvet vyöryvät merellä.

Ehkä kaikki ei ole nyt vain kohdallaan,
ehkä sää on rikki, olihan kesäkin kovin kehno.