Kesän
kottaraiset kosteilla nurmilla
laulavat kuin keväällä.
Keltainen
kehrä yhä lämmin
sylkenyt
maan täyteen kultarahoja
vaihtanut elämän mätänevään mammonaan.
Äkkiä
on hyytävä aamu ja tuuli
lakaisee repaleisen variksen etelään.
Syksy
seivästää minut sijoilleen
näille
tyhjille pihoille, minut
joka
elin kottaraisen laulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti