Minulla
on oma lampi
juoksutan
sinne ojista vettä.
Karkotan
kauriit ja muut janoiset:
Etsikää
oma lampi, perkule!
Nyrkkini
nousee, suuni sylkee sappea:
Täältä
ei heru pisaran pisaraa!
Pystytän
ympärille aidan
peitän
pohjan muovilla
pumppaan
suovedet sekaan.
Yöllä
istun vartiossa
vesivarkaat,
ne penteleet!
Nukahdan
ja näen unen.
Metsässä
pulppuaa lähde
kerää
luokseen kaikenkarvaisia kulkijoita
kettu
lipittää, mustarastas kylpee
satunnainen
samoilija sammuttaa janonsa.
Lähde
syöttää kirkasta puroa, ehtymättä
puro
lirisee polveillen alas laaksoon
ympärillä
kaartuvat suuret saniaiset.
Unessa
istun lähteen keskellä
unessa
olen tuo lähde:
maljani
vuotaa yli, aina, aina, aina!
Aamulla
havahdun: Mahdotonta!
Ei
vesi liiku ilman imua!
Ei
mikään voi olla ehtymätön!
Karkotan
unen, terästäydyn
istun
taas uhmaavan ryhdikkäänä:
Pah, hyvä
jos itselle riittää!
Kumarrun
juomaan lammesta
sammal
tarttuu suupieleen:
Kylläpä
vesi on tänään sameaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti