Mustat kirkuvat
sirpit
viiltävät haavoja
pilviin.
”Elokuu, hidasta
vauhtia
pelloilla niitetään
jo viljaa.”
Hänen puheessaan
maistuu
ohran lämmin
mallas.
Hän puhuu kuin
ohitseni
ehkä jälkeeni
tuleville.
Sanat jäävät
kiertämään.
Taivaalla kieppuvat sirpit.
Taivaalla kieppuvat sirpit.
Pidin runon tunnelmasta ja erityisesti sen avauksesta.
VastaaPoistaMuistutit minua siitä, mikä on tärkeää: avaus, tunnelma, lopetus. Kiitos siitä!
Poista