28.9.2014

Tie

Aamulla astun tyhjälle tielle
unohduksen pitkä yö on ohi.
Jätän taakseni haalenneen talon
ja antaudun kirkastuvan taivaan alle.

Hiekka narskuu kenkien pohjissa
hei, minä kuulen kulkuni rytmin.
Kirpeä ilma höyryää suusta ulos
hei, minun palkeeni alkavat soida.

En jyskytä pitkin rautaista tietä
jalkani eivät tanssi asfaltilla.
Tämä tie polveilee kylien kautta
seurailee metsien ja peltojen laitoja.

Tämä tie ei viillä maisemaa halki
sen mutkat synnyttävät maiseman.
Tämä tie on kotilon kuoren spiraali
joka laulaa meren muinaisesta kohinasta

ja silkasta matkan teon ilosta.


Ja ilosta syntyy ihmeitä keskelle päivää
tänään seuraan seitsemää rohkeaa kulkijaa.

Tämä matka on minun oma tieni.
Se on paalutettu totuuden merkeillä
jotka avautuvat joka päivä uudelleen.
Tätä matkaa teen, jotta eläisin nyt ja aina.

.

3 kommenttia:

  1. Olemme tainneeet vaeltaa samaa tietä! Kohti Santiago de Compostelaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tunnistettu. Kävelin siellä pari viikkoa syksyllä 2010. Ensi keväänä on suunnitelmissa tehdä hieman pidempi reissu.

      Poista
    2. Lukijankin askel tuli kepeämmäksi astua tietä silkasta matkanteon ilosta. Runossa on hengen avaruutta.

      Poista