Aamulla astun
tyhjälle tielle
unohduksen pitkä yö
on ohi.
Jätän taakseni
haalenneen talon
ja antaudun
kirkastuvan taivaan alle.
Hiekka narskuu
kenkien pohjissa
hei, minä kuulen
kulkuni rytmin.
Kirpeä ilma höyryää
suusta ulos
hei, minun palkeeni
alkavat soida.
En jyskytä pitkin
rautaista tietä
jalkani eivät
tanssi asfaltilla.
Tämä tie polveilee
kylien kautta
seurailee metsien
ja peltojen laitoja.
Tämä tie ei viillä
maisemaa halki
sen mutkat
synnyttävät maiseman.
Tämä tie on kotilon
kuoren spiraali
joka laulaa meren muinaisesta
kohinasta
ja silkasta matkan
teon ilosta.
Ja ilosta syntyy ihmeitä
keskelle päivää
tänään seuraan
seitsemää rohkeaa kulkijaa.
Tämä matka on minun
oma tieni.
Se on paalutettu
totuuden merkeillä
jotka avautuvat
joka päivä uudelleen.
Tätä matkaa teen,
jotta eläisin nyt ja aina.
.
Olemme tainneeet vaeltaa samaa tietä! Kohti Santiago de Compostelaa?
VastaaPoistaHyvin tunnistettu. Kävelin siellä pari viikkoa syksyllä 2010. Ensi keväänä on suunnitelmissa tehdä hieman pidempi reissu.
PoistaLukijankin askel tuli kepeämmäksi astua tietä silkasta matkanteon ilosta. Runossa on hengen avaruutta.
Poista